Sumukorento lyhyesti

Artikkeli esittelee lyhyesti sumukorennon (Taeniopteryx nebulosa) perhokalastajan silmin. Moni aloittaa perhokalastuskautensa keväisellä sumukorentokalastuksella, joten nyt kannattaa aloittaa sumukorentoperhojen sidonta. Tällä hyönteismaailman edustajalla on monta nimeä, potnapekka, sumari ja hankikorri. Nimi hankikorri tulee hyönteisen vuodenajallisesti aikaisesta esiintymisestä, sillä ne alkavat kuoriutua huhtikuun häikäisevillä lumilla.

Sumukorennon elämänkaari on muna, toukka ja aikuinen. Sumukorennon nymfivaihe asustaa verkkaan virtaavien jokien ja järvien pohjilla. Koskivesistä toukkia löytää rantavyöhykkeestä tai kivien taustoilta, joihin kertyy niiden suosimaa lahoavaa kasviainesta. Nymfit alkavat hakeutua elinalueensa valoisimmille paikoille maaliskuun alkupuolelta lähtien. Nahkansa korrit luovat jäällä tai rannalla. Kuoriutuminen tapahtuu ns. "massakuoriutumisena", jolloin saman aikaan kuoriutuneet korennot saattavat kokoontua sankoiksi parviksi. Sumukorentojen ensimmäisen joukkokuoriutumisen huippu sattuu Kuopion korkeudella melko säännöllisesti viikoille 14 ja 15. Etelämmässä korrien tulo ajoittuu viikkoa paria aiemmaksi ja vastaavasti pohjoisempana myöhemmäksi.




Omien vuosien mittaan kertyneiden kokemuksieni mukaan sumukorentoajan löytäminen vaattii todella monta tyhjää reissua ja paljon "perstuntumaa". Tässä hommassa on turha hätäillä. Itselleni kevättalven sumukorentokalastus on enemmänkin pitkän talvijakson perhokalastupaineiden purkamista ja luonnosta nauttimista. Lue ihmeessä aiemmat kokemukseni sumarikalastuksesta.


Äyskoski 2001

Äyskoski 2003

Konnekoski 2003


11.4.2004 Sumarikalassa Nykälänkoskella. Keli oli hieno, mutta ei korentojen mielestä.

9.4.2005 Huopanalle sumarikalaan, mutta ei ollut sumareita eikä kaloja.


Vieläkö riittää into vuonna 2006 mennä seisomaan keskelle kylmää virtaavaa vettä?

PÄÄSIVUILLE




Sumiais

Koukku: 14 pintaperhokoukku
Sidontalanka: Musta
Pyrstö: Kaksi mustan rämemajavan karvaa V-asentoon sidottuna
Kierre: Vaaleanruskea silkki Runko: Ruskean rämemajavan pohjavillaa
Selkäkilpi: Sumiaslaisen mustan kanan siipisulan siikaset
Häkilä: Musta kukko yksi kierros alas taivutettuna

Sidontaohje:
1. Pohjusta koukku
2. Kiinnitä pyrstö ja kierre
3. Aloita dubbaus ja jatka hieman yli puolenvälin koukkua
4. Kierrä kierre ja päätä kierre
5. Kiinnitä selkäkilpi (siikasten paksummat päät kiinni)
6. Jatka dubbaus loppuun
7. Taita selkäkilven siikaset kaksinkerroin ja sido kiinni koukkuun
8. Kiinnitä häkilä ja kierrä yksi kierros
9. Paina kaikki häkilän siikaset osoittamaan alaspäin ja varmista siikasten asennossa pysyminen sidontalangalla
10. Päättele sidos ja lakka pää



PN sumukorento

Koukku: nro. 14-8 pintaperhokoukku
Sidontalanka: musta
Runko: musta keinokuitu dubattuna
Siipi: harmaa keinokuitu kolmena nippuna
sidottuna (Nelson Gaddis tyylillä)
Häkilä (Jalat): musta kukko dupattuna
Tuntosarvet: musta kukko

Sidontaohje:
1. Pohjusta koukku
2. Dubbaa runko lähes puoleen väliin koukkua
3. Kiinnitä ensimmäinen ja pienin nippu siipimateriaalia
4. Jatka dubbausta muutama kierros ja kiinnitä nippu siipimateriaali
5. Jatka dubbausta muutama kierros ja kiinnitä viimeinen ja suurin nippu siipimateriaalia
6. Irrota mustan kukon höyhenen siikasia ja hiero sormella kämmentä vasten
7. Dubbaa siikaset jaloiksi
8. Kiinnitä tuntosarvet
9. Päättele sidos ja laakkaa pää


© Jari Suuronen