Päivä 6, 1.8.2001 tiistai

Olisiko ollut vuoristotauti kun iski korkeuksissa. Päätä särki, eikä aamupalakaan oikein maistunut. Siitä huolimatta leiri rinkkaan ja nopeasti, sillä edessä oli reissumme pisin päivämatka. Nyt olisi kirittävä edellisen päivän makoilut. Lisäksi laskeutuisimme reilusti alaspäin ja tulisimme vaikeakulkusemmalla puustovyöhykkeelle.




Sprechen Sie Rec........ Heikot sortuu elon tiellä, jätkät ei kun porskuttaa.




Löysimme pieniä lampia, joissa oli runsaasti "pintomisia". Sami ja Teppo kaivoivat kalastusvälineet esille ja lähtivät innolla kalan kimppuun. Itse jäin hyödytämään tauon levon merkeissä. On kummia kaloja kun ei mikään tunnu kelpaavan. Aikansa piiskattuaan, alkoi pintomisien lähempi tarkastelu. Ai onkos ne kaasupuplia, jotka nousevat suoperäisestä lammen pohjasta. Voi juku, kerrankos sitä Lapissa erehtyy.


Harrijärvellä pidimme ruokailutauon. Totesimme näkkärin ja Metwurstin ylivertaisen maun ja päätimme ottaa kyseisiä eineksiä seuraavalle reissulle tuplamäärän (jouduimme rajoittamaan kulutusta). Tauolla on todella tärkeää haalia rinkka ja ruuan valmistusvälineet noin 50 cm päähä. istuinalustasta niin, ettei tarvitse persausta nostaa kertaakaan ruuan valmistuksen ja syönnin ajaksi. Eipä ollut mahdollisuutta kauan ruokaa sulatella ja perräisiä pidellä, sillä emmehän olleet edes puolessa välissä päivävaellustamme. Tavoitteena oli päästä Uutuanjoelle illaksi (no siellä ainaki on sitten kalaa niin mahittomasti).




Vaiston ja kompanssin avulla pysyimme koko ajan kartalla. Sadekkin kävi vain hätyyttelemässä vaeltajia. Juuri ennen Juutuan jokea meinasi meikäläinsen mopo taas hyytyä. Siinä päätin hankkia paremman kunnon seuraavalle Lapin reissulle. Voi sitä ilon tunnetta kun viimeinkin alkoi kuulua kosken kohina. Tuli kummasti lisää voimia ryömiä viimeiset sadat metrit. Hurjan, villinä ryöppyävän kosken kosken ylitys onnistui rutinoituneelta vaeltajalta leikiten. Kaverit huomauttelivat Goretakkini värityksestä, että kalat vallan säikähtävä. En ymmärrä tuollaista puhetta.




Myös Samilta vuolaan virran ylitys käy kuin vanhalta. On vissiin ylittänyt Vantaanjoen niin monasti.




Näyttää kuin Teppo kävelisi veden pinnalla, mutta itseasiassa joki oli todella syvä juuri tuolta kohtaa ja todella vaikea ylitytää. Älkää yrittäkö tätä kotonanne.




Ylityspaikan välittömässä läheisyydessä oli oheinen putous. Että on komeat maisemat. Tämä pikka oikein tuoksui kalalle. Leiripaikka löytyi helposti ja nopeasti oli leirikin pystyssä. Sitten oli vuorossa peseytyminen virtaavassa vedessä. Voi pojat se oli kylmää vettä. Piti oikein pakottaa itsensä veteen. Olo ja mieli parani kummasti viileän kylvyn jälkeen. Alkoipa oiken tekemää mieli kalalle virtaavan veden äärelle.




Tässä kelpaa kalstella. Olisi vain ajan kysymys, kun kookas taimen tervehtisi perhoani.




Paskat sieltä mitään kalaa tuulut. Pari pientä sinttiä siinä kaikki. Mentiin jokea ylös ja alas, mutta ei mitään merkkiä kaloista. Samille kehkeytymässä todella kivaa (MPx2). Tervastulien äärellä keitimme teetä ja mietimme syytä tähän tilanteeseen. Taidoista se ei ainakaan voinut olla kiinni, koska niitä ei ollut. Onneksi ei kevennetty reppujamme jättämällä puolia ruokatarvikkeista pois, siinä uskossa, että kalaahan me siellä syödään. Tässä kohtaan tuli mieleen reissua edeltäneistä mietteistä ". Mitä tehdä kuusikiloiselle purotaimenelle, eihän semmoista jaksaisi kolmeen pekkaan syödä, eikä purkitusvälineitäkään jaksa tunturiin mukanaan kantaa".




 



© JS-poro