Perhokalastuskurssi Huopanalla 13-15.7.2001

Keskiviikkona tuli sähköpostiini ilmoitus perhokalastuskurssista Huopanalla. Kurssin järjestäisi Keski-Suomen Perhokalastajat ja heillä olisi tilaa kurssilla myös kerhonsa ulkopuolisille osallistujille. Kurssin ajankohta ja edullinen hinta (majoitukset, luvat ja koulutus 500 mk) alkoi houkutella toden teolla. Lisäksi viikonlopuksi ei ollut suunnitteella mitään erikoista, joten lupa kotoa heltesi helposti. Tietäen kosken varaustilanteen oli tämä todellinen tilaisuus. Erinomainen tilaisuus ensikertaa Huopanalla kalastavalle.

Perjantaina lähdin töistä jo puoleltapäivin, jotta saan kotiaskareet tehtyä ajoissa ja ehtisin neljäksi Huopanalle. Ilma oli aurinkoinen ja välillä satoi pieniä kuuroja, eli kalakeli. Hirveällä kiireellä ajoin kohti Huopanaa. Turhaa kiirehdin, sillä vaikka olin lähes tunnin myöhässä, olin silti ensimmäisenä paikalla.

Majoitus oli Niskan talolla, joka on aikoinaan palvellut uittoväkeä aina Torikosken vieressä. Upea rakennus, jota ympäröi suuri vihreä piha järvinäköalalla. Sisätilat yllättivät positiivisesti. Siistit kolmen hengen huoneet, vähän aikaa sitten uusittu peseytymistilat ja asiallinen suuri keittiö omien eväiden laittoa varten.

Pihapiirissä aivan Torikosken niskan läheisyydessä sijaitsee sauna. Ei hassumpaa.

Hiljalleen muut osallistujat tulivat paikalle ja kalastuksen sijaan päätimme lähteä tutustumaan kalastusalueeseen. Jouko Keto esitteli meille kosken kivi kiveltä. Mielessäni koski alkoi suorastaan kohista kalojen paljoudesta. Tarkkaan otimme ensikertalaiset opiksemme Huopananan ottipaikat.

Kuvassa Torikosken loppukuohut ja suvanto, josta joki haarautuu saarensalmeen, kuninkaanväylään ja voimalaitoksenväylään.

Palasimme Kosken talolle vetämään enemmän ja vähemmän hengittäviä kahluuhousuja jalkoihimme ja pian olimme jakautuneet ympäri kalastusaluetta. Perhoksi valitsin Joukon suositteleman kuulapäälarvan. Onnistuin löytämään kahlauureitin vanhalta sillalta saareen. Kuninkaan väylän Larvastin tarkkaan alhaalta ylös suvantoon, josta joki haaraantuu kolmeksi haaraksi.

Kuninkaanväylä ja Salmensalmen vesi yhdistyvät vanhan sillan yläpuolella.

Uskoni vedenalaiseen kalastamiseen loppui ja siirryin kalastamaan nallella. Alue olikin oikein otollisen näköinen pinturille. Kalaa ei näkynyt ja koskessa kahlaaminen oli vaatinut veronsa. Päätin pitää pienen tauon ja kerätä voimia yötä varten. Kioski oli ' kiinni, joten virkistävä oli kaivettava omasta kylmälaukusta.

Ilta jatkui voimalaitosväylän kalastuksella. Pinturi ei kelvannut, joten siirryin katsastamaan paremmin pintaperhosteluun soveltuvalla alakoskelle. Hieman ilmeetön alakoski ei taidoillani antanut minkäänlaista merkkiä kaloista. Heittotilaa sai kohtuudella kahlaamalla rannasta noin kolme metriä. Sen pitemmälle ei sillä veden korkeudella ja virran voimakkuudella päässytkään.

Kello yhden aikoihin palasin majapaikalle tiedustelemaan muiden tapahtumia. Yli kaksikymmentä asteinen vesi oli sulkenut kalan suun, sillä vain yhden mittakalan kuulin haksahtaneen yhdeksän perhokalastajan yrityksiin.

Mittakalan syönnös. Osa larvoista eli vielä, joten kala on ollut syömäpuuhissa. Empä ole koskaan kalan mahaan kurkannutkaan. Hmm, mielenkiintoista.

Istuimme porukassa vielä hetken turisten kalastusaiheisia juttuja. Uni vei voiton lopulta ja poistuin turinoista kahden aikoihin.

Aamulla vain harva oli lähtenyt aamukalaan. Suurempia tapahtumia aamusta Huopana ei tarjonnut. Aamupala kitusiin ja kurssin aiheisiin. Menimme koskelle tutustumaan hyöntesifaunaan. Samalla opiskelisimme, kuinka käytetään potkuhaavia.

Kivenkupeet tutkimme tarkkaan ja keräsimme hyönteiset lähempää tutkimusta varten purkkeihin. Yllättävän paljon löytyi önniäisiä hetken tarkastelun jälkeen kivien kupeilta.

Siirryimme Juhani Ahon kiven läheisyyteen ottamaan potkunhaavinäytettä. Ahon kivi oli muutaman merin rannasta, sillä vesi on laskenut joen muutostöistä johtuen. Siinä Aho on seissyt ja liotellut kiven montussa sen aikaisia siimoja. Mitä lie liikkuisi Ahon mielessä kun näkisi meidät kahluuhousuissa ottamassa potkuhaavinäytettä? Turhaksi hommaksi varmaan arvelisi meidän hommamme kumihousuinemme.

Potkuhaavin käyttö tuli omakohtaisesti tutuksi, kun pääsin "potkimaan" joen pohjaa, jotta hyönteiset saadaan virran vietäviksi ja siten haaviin.

Keräsimme saaliin nopeasti haavin verkolta purkkeihin. Jälleen hyönteisten määrä yllätti minut. Näin ensimmäistä kertaa Hyrdo Pshyke larvan.

Saaliin laitoimme lautasille ja tutkimme lajiesiintymistä ja väritystä. Oli jännä nähdä viimeinkin perhojen esikuvat luonnossa elävinä. Nyt tuntuu varmemmalta sitoa larva siiman päähän.

Fauna-analyysin jälkeen tutustuimme larvan sidontaan eri tekniikoilla. Opin muutaman tosi hyvän vinkin. Esimerkiksi kiduksien sidonta helpottui minulle uuden tekniikan myötä.

Saimme kiinni lähempää tarkastelua varten myös jo siiville ehtineitä hyönteisiä uuden sillan alapuolelta. Kuvan päiväkorennon tarkkaa nimeä en enää muista.

Kumpi on hyönteinen?

Sidonnan jälkeen opiskelimme perukkeen tekoa. Helpolta se ainakin näytti. Pitäisi vain olla niin monen paksuista siimaa, ennen kuin perukkeen tekoa itse voi ajatella. Sain ajatuksen, että voin korjata loppupäästä vaurioituneet perukkeet samalla tekniikalla kun uusia tehdään. Täytyypä kokeilla.

Viritimme larvasysteemit kuntoon tositoimia varten. Nyt opiskelisimme herkkää larvastustekniikkaa. Itse olen vieroksunut tätä tekniikka, joten nyt kurssilla voisi kokeilla oikein toden teolla larvastuksen tehoa.

Opiskelimme larvastusta katsomalla ensiksi, kuinka se pitäisi tehdä ja sen jälkeen kokeilimme ohjatusti myös itse. Rankka ukkoskuuro katkaisi harjoituksen hetkeksi ja sitten katkaisi kivenkolo pohjassa siiman. Ei ole helppoa. Sain viimein tuntuman perhoon ja larvastus avautui hieman.

Larvastin uuden sillan alapuolen ilma suurempia väline tappioita. Ennen alemmaksi siirtymistä noudin majapaikasta sateen pitävää vaatetusta ukkoskuurojen varalta. Larvastus jatkui saaren puolisen Kuninkaanväylän rannalla. Väylän yläpäässä usko larvaan hiipui jälleen ja nalle valtasi siimanpään. Pois kahlatessani koin yllätyksen, kun en enää meinannut kahluuhousuissa kaulus riittää, sillä voimalaitos oli mennyt kiinni ja veden pinta oli noussut hieman. Perholiivejä ylemmäksi ja löytyihän se reitti rannalle.

Pienen tauon jälkeen palasin koskella noin viiden aikoihin aseena Caddis. Uuden sillan virran sivustat kalastin tarkkaan. Alempana kohtalaisen matalassa kahlatessani tapahtui jotain, mitä ei ole vielä koskaan tapahtunut. Kaaduin aivan helpossa paikassa. Tuntui hassulle, kun yritti saada jalkoja pohjaan ja se ei meinannut onnistua ei sitten ollenkaan. Vettä ei päässyt kahluuhousuihin tai ylipääntään minnekkään juuri yhtään.

Siirryin alemmaksi ja aloitin etenemisen kohti pusikkoista voimalaitoksen vallia. Kannatti hieman nähdä vaivaa, sillä vallilta pääsee tosi herkullisen näköisille pelipaikoille. Caddis pinturi ei tahtonut näkyä kunnolla voimakkaasti virtaavassa vedessä. Ensimmäinen kala tuli juuri tältä alueelta. Ahven iski ahnaasti perhooni (salakoita en laskenut kaloiksi tällä kertaa). Kokeilin vielä viikonloppuna hyväksi havaittua supertinseliä tuloksetta. Hyvä oli ihmisen kivellä istuskella (Jarin kivi) ja perhoa tarjota Huopanan kaloille. Pahin kalansaannin pakotus oli poissa, joten kalastuksesta tuli rennomman oloista. Takaisin tullessani kokeilin kahlata vanhan sillan alapuolella siinä kuitenkaan onnistumatta (toki kalastin virran reunat tinselillä).

Kovia kokeneena päätin pitää selvän tauon makkaran paiston avulla. Hiljalleen myös muut kerääntyivät nuotion äärelle. Saamamiehet olivat saaneet mittakaloja, jopa yli kaksikiloinen oli saatu. Se on taitolaji tuo perhokalastus.

Kun tunsin olevani valmis yökalalle, kalastelin pinturilla ajatuksena siirtyä hiljalleen vanhan sillan alapuolelle. Ajattelin sen olevan täynnä kalastajia, kuten edellisenä iltana samaan aikaan. Jo matkan päästä huomasi lokkien kaartelevan suurena parvina vanhan sillan tuntumassa. Päätin kuitenkin lähteä katsomaa, kun muut kalastavat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yllätykseni oli suuri, kun huomasin ottipaikan tyhjäksi kalastajista. Siinä massakuoriutumisella juhlivia lokkeja ihastellessani, meinasi unohtua itse kalastus. Paras paikka parhaaseen aikaan ja kaveri notkuu sillalla lokkeja katselemassa. Tällaiset massakuorutumiset voivat olla hetkessä ohi, joten perho siiman kanssa ja kalastamaan. Joku viisas onkin todennut, "perho kalastaa vain vedessä". Parhaille paikoille en päässyt, sillä kahlatessani, voimakas virta irrotti töppöset pohjasta ja hetken roikuin kahluusauvani varassa. Se ei ole mitenkään mukava tunne.

Hetken heiteltyäni nappasi taimen perhoni pinnasta suuhunsa. Taimen (rasvaevällinen) ei ollut mittakala, ja hetken kuluttua se sai vapautensa takaisin. Kuoriutuminen oli nopeasti ohitse. Lokit ilkoivat alakoskella, joten kuoriutuminen tapahtui nyt siellä. Alakoskella ei kala kuitenkaan havaintojeni mukaan aktiivinen. Vielä hieman ennen kahta yöllä oli sen verran valoisaa, että näki sitoa perhon siimaan ja kalastaa vielä vanhan sillan alapuolen. Voimalaitoksen uomassa tapahtui voimakas kuoriutuminen (aamulla uoman päädyssä veden pinta oli vaaleana nahkoista).

Kahden aikoihin oli saunomisen aika. En tiedä oliko saunan leppoisilla löylyillä virkistävä vaikutus kun väsymyksen tunnetta ei ollut juurikaan. Päätin valvoa koko yön ja lähteä sarastavaan aamuun kalalle (kyllä yksi yö kesässään pitää valvoa).

Nyt jätin kahluuvarusteet kuivumaan ja päätin kalastella kevyesti rannalta käsin. Sain opiksi aamukalaan, "kalasta rannat varovasti pinturilla, sillä monasti taimenet jäävät sijoilleen yöllisen syönnin päälle". Koskelle päästyäni, alkoi auringon kajo jo hiljalleen voimistua.

Komeasti hyväili auringon ensisäteet Huopanan ympäristöä rauhallisessa aamussa.

Ylhäältä alas kalastin ja vanhan sillan yläpuolelta kävi taimen kiinni pintuuriin ensimmäisellä heitolla. Alamittainen uiskentelikin nopeasti Lämpimässä Huopanan vedessä.

Kuuden aikoihin oli kalastelut osaltani kalastelu ja siirryin unten maille. Heräsin aamulla yhdentoista aikoihin, kun perhe tuli katsomaan Huopanaa. Kiertelimme hieman aikaan koskea ja lähiympäristöä. Vaikka kalastusaikaa olisi ollut vielä ilta kuuteen, silti päätin lähteä (kadunkohan päätöstä pimeänä talvi-iltana?).

Erittäin lämpimästä vedestä johtuen oli kalalla suu kiinni. Silti taitavat saivat kaloja. Kurssin paras anti olikin seurata perhokalastuksessa pidemmälle ehtineiden perhon valintaa, kalastusta, kalastusalueen lukemista ja kalastuksen rytmitystä (milloin syö kala ja milloin syö kalastaja). Kokenutkaan kalastaja ei kuitenkaan kalaa ota. Tulee jos on tullakseen. Tuntui lähes taikuudelta, kun kokeneet kalastajat haravoivat alueen ja ilmoittivat, "tuossa vasemmalla on yksi iso kala ja tuon kiven kupeesta kävi näyttäytymässä kala". Minä näin vain virtaavaa vettä. Pitkäjänteisyyttä tämä harrastus vaatii (välillä tuntuu, ettei minulla ole tarpeeksi kyseistä). Harrastukseni sai syvyyttä kurssin aikana. Lisäksi tarkentui ajatus olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ilman syy ja seuraus pohdintaa menee homma umpimähkään roiskimiseksi.

Huopana tuntui soveltuvan erittäin hyvin perhokalastukseen. Kalalle mieluisen oloisia paikkoja oli runsaasti. Nyt vesi oli kuulemma hieman liian korkealla, jotta koko kalastusalueen olisi pystynyt kalastamaan kunnolla. Mittakalaa ei tullut, toivottavasti se tulee Näätämöltä.