Reissujen reissu 24.7.-31.7.2006

Kömmit teltasta ulos ja ensimmäisen silmiesi eteen avautuu jylhät kallioiset tunturit ja lämmin auringonpaiste hellii kevyesti ahavoituneita kasvojasi. Venyttelet ja pohdit, aloittaisitko aamusi mustikkakeitolla, vai lähtisitkö pikaiselle perhokalastusessiolle läheisille pooleille. Hyvä ruoka, parempi mieli - lausahdus tulee mieleesi ja lähdet penkaamaan ruoka-astiaa. Otat mukaasi mustikkakeittopussin, voirasian, näkkäriä ja meetvurstin. Istahdat retkituolille ja alat viritellä nuotiota säästääksesi trangian Sinolia pahan päivän varalle. Eihän sitä tiedä, vaikka tulisi sadepäiviä ja ruuan joutuisi tekemään teltassa kuten muutama vuosi sitten Rommaenolla. Vesi lämpiää hiljalleen nokisessa alumiinikattilassa ja sillä välin voitelet pienen pinkan näkkäreitä aidolla voilla ja lopuksi peittelet ne tarkasti maukkaalla ja suloisen suolaisella metvurstilla. Kiire ei paina ja mielessä ei oikeastaan liiku mitään tärkeän oloista. Kauhot lämmintä ja makeaa mustikkakeittoa suuhusi ja välillä haukkaat näkkäriä ja samalla silmäilet Saivaaran upeaan luontoäidin rintamaa. Että mustikkakeitto osaakin olla hyvää. Vuosien varrella jokaisella Lapin reissulla on tätä samaa keittoa aamuisin nautittu. Aitoa kahvia tekisi mieli näin heti aamusta, mutta viitsiikö sitä kahvia keittää, kun kaverit vielä nukkuu teltassa. Olkoon vielä kahvi tuumaat ja noudat kahluuhousut käkkäräisen tunturikoivun oksalta.

Nopeasti on kahluuvarusteet yllä, täällä Lapissa varusteet on jo niin monesti puettu ylle, että koko operaatio tuntuu helpolta ja yksinkertaiselta. toisin on Keski-Suomessa, jossa kyseinen homma on aina vaivalloisen oloinen. Tuntuu uskomattomalta kävellä kohti jokea kahluuhousuissa T-paitasillaan. Lisäksi itikoita tai mäkäräisiä ei ole laisinkaan. Askel on kevyt ja miltä kutkuttaa jo odottava tunne mahdollisista veden asukeista. Jäät silmäilemään tuttua joen kohtaa korkealle penkereelle. Kohtaa, josta on jo muodostunut lempipoolisi. Olet oppinut tuntemaan sen syvät kohdata ja virran reunat, joissa harjukset majailevat. Mahtuisi tuossa taimenkin ruokailemaan, vaan ei ole ainakaan koukkuun tarttunut tuumit ja alat tavoittelemaan perhorasiaasi kalastusliiveistäsi. Kala ei käy pinnassa, mutta silti sitaiset talven aikana sidotun pinturin siimaasi. Istahdat vielä kivelle katsomaan virtaavan veden lumoa. Mikä siinä on, että liikkuva vesi jaksaa kiehtoa ja sitoo katsojansa liikkeellään ulos kaikesta turhasta. Jäljelle jää tuo salaperäinen elementti jonka kätköissä lymyilee nuo luontokappaleet, jotka eivät käskien tule. Nöyryys on kalastukseen tullut monien lähes kalattomien Lapin reissujen myötä. On takan reissu, jossa ei edes kalakeittoa saatu aikaiseksi. Pahimmat oppirahat on nyt maksettu ja taitoa on jo hieman karttunut ainakin harjuksen kalastuksesta.

Kalaa on tullut mukavasti edellisinä päivinä ja yllätyksenä on ollut harjuksen syöntiajat. Kala on syönnillään aamusta yöhön, mutta ei yhtä mittaan. Selkeästi on syöntijaksoja, jolloin kala on aktiivista. Varsinkin suurempi kala on syönnillään vain tiettyjä hetkiä. Parasta aikaa on ollut hetki kun aurinko on saavuttanut jo lakipisteensä ja aloittanut matkansa kohti tunturin kupeita. Joki jota kalastat on juuri sopiva kevyelle perhokalastusvälineistölle, eikä tarvetta merkittäviin kahlaamissuorituksiin ole. Takaheittotilaa on joka paikassa, eikä kahden ensimmäisen päivän aikana haitannut vahva tuuli ole enää vaivana. Vaikka tuuli aiempina päivinä oli melkein myrskyn luokkaa, oli kalan syönti kiivaimmillaan. Oliko syynä kalan aktiivisuuteen säätilan muutos, sillä juuri kun saavuimme Käsivarren Lappiin, alkoi sää lämmetä. Virtaava vesi oli tuolloin vielä kylmää, mutta muutaman erittäin lämpimän päivä, liki helteisen jälkeen vesi oli jo selkeästi lämmennyt. No, kalaa oli silti tullut joka päivä ja joukossa myös lähes puolimetrisiä purje-eviä.

Vedät rauhallisesti heittosiimaa ulos kelalta eteesi ja samalla katse vaeltaa jokiuomaa ympäröivissä maisemissa. Yhteen kohtaan katse aina pysähtyy hetkeksi. Kaksi pieneltä näyttävää nyppylää tunturin laella nauttivat erityistä arvonatoa. Suomen korkein kohta vaan ei korkein tunturi eli Halti tervehtii norjan puolella olevan huippunsa kanssa yksinäistä kalastajaa. Voiko Suomessa olla näin komeita maisemia, pohdit ja aloitat ensimmäisen varovaisen heiton vain muutaman metrin päähän paikasta jossa seisot. Kun harjus on oikein syönnillään, pärskähtelee vesi aivan kalastajan vieressä kun kala käy hakemassa pinnasta ruokansa välittämättä joessa seisovasta oudosta hahmosta, joka ajoittain heiluu omituisesti.

Ensimmäiset heitot eivät tuota tulosta ja ulotat heittojasi hieman kauemmaksi. Perhon saisi helposti heitettyä joen toiselle rannalle, mutta tällöin keskivirran nopeampi kulku tempaisisi siimansa mukaan ja perho alkaisi viistämään ja siitä ei harjus tykkää. Luotat kuitenkin tuttuun virran loppuliukuun, joka on jo niin monet hienot kalat tarjoillut. Tarjoillut, sana tuo mieleen edellisen illan juhla-aterian. Olipa harjus hyvää, kun reilussa voissa paistaa siten, että piinasta tulee selkeästi rapea ja sitten vielä kevyt liekitys konjakilla. Ehkä se konjakki antoi sen pienen hienostuneen ja kevyesti imelän aromin tuoreelle paistetulle kalalle, mutta ainakin se liekkiesitys antoi mahtavan lisän odottavaan tunnelmaan ja yksinkertaiseen erämaiseen ruuanlaittoon.

Reissu lyhyesti
- Tullessa vesi viileää ja kelin lämmetessä kalat todella hyvin syönillään, mutta viimeisinä päivinä veden edelleen lämmetessä syönti alkoi hiipua.
- Itikoista ja mäkäräisitä ei juurikaan haitta.
- Ei vesisadetta.
- Paras perhokalastusreissu Lapissa käsivarressa.
- Miltei liian lämmin.
- Puolimetriset harjukset kaikille.
- Suomen komeimmat maisemat.
- Ei härikkökalastajia kuin vasta viimeisenä päivänä (joidenkin virvelikalastajien olisi syytä opetella käytöstapoja).
- Pisin ja upein kalareissu.
- Alkureissusta porot häiriköivät.
- Liekitetty harjus on todella hyvää.
- Paksut (7,5 cm) ilmamakuualustat ovat ehdottomat.
- Rautuja ei löytynyt, vaikka yritimme löytää.
- Opimme, että säällä on todella vaikutusta saatujen kalojen määrään.
- Reissu oli niin hyvä, että epäilyttää enää lähteä pohjoiseen kalareissulle.




Niin ja kävi niin hienosti, että viimeisenä päivänä nousi 52 cm harjus, joka halusi lähteä mukaan kotimatkalle.