Äyskoski




 

 

Eka kerta jännittää aina...

Tänä vuonna aavistelin sumukorentojen kuoriutumisajankohdaksi Äyskoskella 5.4. Soittelin alkuviikosta Äyskosken luvan myyntiin, saadakseni selville tilanteen, mutta tarkkaa tietoa tiskin takana ei tytöillä ollut tästä suuresta luonnon näytelmästä. Käytössäni oli vain puolipäivää kalastukseen, joten ajellessani aurinkoista tietä Tervon suuntaan, oli sisäinen polte pitelemätön. Viikkojen valmistautuminen ja taustayön tulos punnittaisiin hetken päästä. Jännitystä lisäsi se seikka, että tämä oli ylipäätään ensimmäinen kalastuskerta tällä kuuluisalla ja suositulla koskella. Pihaan päästyäni paikallinen opas kertoi heti tilanteen ja mahdolliset ottipaikat. Pienen tinkuun jälkeen sain pienen alennuksen vuorokausilupaan, sillä vietänhän vain viisi tuntia koskella. Auto pikaisesti parkkiin sillan kupeeseen ja kalastusrekvisiitta ylle. Kädet jännityksestä täristen, yritän sitoa aiemmin talvella sitomaani sumukorentojäljitelmää siiman päähän. Aurinko paistaa erittäin lämpimästi ja mieli on mitä parhain. Suuntaa ensimmäiseksi yläkosken niskalle.




Lumessa oli runsaasti sumukorennon nahkoja ja pienen hetken odoteltuani näin sumukorennon räpiköimässä veden pinnassa.




Maltoin mieleni ja laskin vavan maahan poimiakseni korennon lähempää tarkastelua varten.




Korennon vahvat jalat olivat yllätys, ei mitenkään erityisen kaunis korento.




Harvakseltaan korentoja ilmaantui, mutta kaloista ei ollut merkkiäkään. Arvelin kuoriutumisen kiihtyvän iltapäivällä kun ilma vielä lämpenisi. Hetken kuluttua sain seuraa niskalle ja pian uudet tulokkaat saivat tulosta hieman alempaa Leach:llä. Yli kaksikiloinen ja kiloinen kirjo nousivat nopeasti. Ainoastaan yksi pintakäynti niska-alueella ja sekin heittotaitojeni ulottumattomissa.




Seuraavaksi larvastin sillan lähiympäristön ja siirryin nopeasti norkoilemaan kalastuslaitureille.




Siellä tapasin kosken kalastusoppaan, joka oli saanut pintaperholla pitkän, mutta kapean taimenen. Siinä keskustellessani mieleeni tuli uusi kalastusmuoto "Hang around fishing". Kuinka mukavaa onkaan vain norkoilla ja jutustella kalastajien kanssa ja samalla katsella muiden kalastusta. Ei kalastuslupien lunastusta, ei välineiden huoltoa ja raahausta, ei painetta kalasaaliista. Mieli lepää eikä ole kiire mihinkään. Tämä olisi kaikista kalastusmuodoista se kaikista luontoystävällisin. Korentojen kuoriutuminen ei kiihtynyt odotuksista ja auringon paisteesta huolimatta. Laitureilta kalastelin oppaan neuvomia paikkoja. Taitavimmat saivat muutamia tärppejä ja tulipa nätti taimenkin haaviin. Jätin laiturit ja lähdin tutkimaan kosken keskiosia. Päärakennuksen kohdalla sain jälleen hyviä kahluu ja kalapaikka ohjeita. Vesi oli todella kirkasta ja pohja helposti kahlattavissa. Kosken monimuotoisuus ja koko tekivät vaikutuksen. Tänne on tultava elokuussa pintaperhostelemaan.




Palasin vielä laitureille norkoilemaan. Tuuli oli yltynyt ja sää pilvistynyt. Pieni vesisade sai kalat hetkellisesti aktiiviseksi, muttei aktivisti olleet minun viritelmistä kiinnostuneita.




Kylmissäni ja nälissäni lopetin tyhjän pyytämisen. Ravitsin itseäni ravintolassa ja suoritin varman pyynnin tiskiltä.




Mitä tästä opimme ? Sumukorennon kuoriutumishuipun ennustaminen on vaikeaa. Lomaa pitäisi olla pari viikkoa, jotta osuisi oikeaan. Vaikka kuoriutuminen on käynnissä ei kala ole välttämättä käynnissä.


© Jari Suuronen